En ole koskaan oikein ymmärtänyt kirjoittamista. Varsinkin äidinkielentunneilta jäänyt kirjoittamisen kammo.
Sait aina tietyn ajan, jossa paperille täytyy saada ns. mestariteos. Paineet kirjoituksen arvostelusta.. Oikein kirjoitus, tarinan juoni.. Tuijotus tyhjään paperiin ja lasket ruuduista mihin sijoittaa otsikko.. Kuinka leveät reunat sinun täytyy jättää paperin ja tekstin väliin.. Paineet onnistumisesta.
Keksit ehkä aiheen tarinalle. Onko se faktaa vai fiktiota. Onko tarinan sisältö omasta elämästäsi? Oletko valmis kertomaan omista kokemuksistasi? Vai tyydytkö kertomaan jostain jota ei ole koskaan tapahtunut. Ehkä unelmasi sisältyy tarinaan?
Otan mielelläni kommentteja vastaan kirjoituksistani, ajatuksistani, tavasta jolla käsittelen elämää.
Tämä on itselleni tapa purkaa ajatukseni – ne kun on helpompi kirjoittaa kun ilmaista sanoiksi.
Toivon että tästä saavat muutkin irti kuin vain minä!
